Sanasta lampaanjoki tulee monelle nykypäivänä automaattisesti mieleen pullalohien ongintaa nappaskengissä meininkimallia "kylänmies" eli kaikki kirjolohet kyytiin ennenkun joku toinen kerkeää. Sen ei pitäsi olla niin, koska pienellä panostuksella pielaveden hienosta purosta voi saada aikaan todella laadukasta kalastusta.
Itsekkin on tullut syyllistyttyä kyseiseen toimintamalliin turhankin usein, ei vaan muka ole kiinnostanut kastella kahluuhousuja ja olla myöhään. Nyt tähän toimintamalliin oli tulossa muutos, mietin ja otin yhteyttä Hakolan Jouniin. Kaveria ei tarvinnut montaa kertaa houkutella, joten yöisku lampaalle kahluukamppeet mukana toteutettaisiin.
Kalastus aloitettiin noin klo 19 korvilla vestonkanavalta. Tarkoitus oli että kokeiltaisiin kirjolohta auringon vielä ollessa ylhäällä. Normaalista vestonkanavan toimintamallista poiketen kahlasin kanavan vastarannalle ja lähdin laskeutumaan alaspäin. Jouni laski normaalisti omaa rantaa, joten saatiin hyvin haravoitua alue molemmilta vinkkeleiltä. Kahluukamppeilla oli helppo keräillä perhoja ja uistimia puista sekä lirutella perhoja sellaisiin kohtiin johon "omasta" rannasta ei pääse liruttamaan. Tämän peliliikkeen ansiosta löysinkin monta uutta poteroa joita jatkossa hyödyntää. Vanhan sillan virran reunasta koukutin myös kirjolohen jota olisi ollut mahdotonta saada omasta rannasta. Kirjolohta oli joku käynyt haukkaamassa pyrstöstä, mikä lie peto ollut.
Laskimme tunteella vestonkavan loppuun mutta varmoja kirjohavaintoja ei enää tullut. Aikaa saatiin tuhrattua muutama tunti ja kello alkoi lähestyä 11. päätimme siirtyä paaskokselle.
Paaskoskelle saavuttaessa en kerenyt laittaa omia vapoja kasaan kun Jouni hihkaisee että kiinni on. Kompuroin rantaan ja näin kun kirbeli kesäisen laiskasti pyörähti pinnassa. Sen kummempia kummittelematta kala haaviin ja apina pois selästä. Molempien kirjot tuli minizonkkerilla jonka kehittelin nimenomaan lampaanjoen lämpimään veteen. Se on pelannut kieltämättä mainiosti.
Ilta alkoi paaskoskella hämärtää ja vaihtelin pupat kehiin. Lähdettiin laskeutumaan toinen toista puolta myllyn jälkeistä kivikkoa kokeillen kaikki hyvältä näyttävät paikat. Sain pupalla alamitta harjuksen ison kiven vierestä jonka jälkeen hihkasin jounille että kohta tulee se taimenpaikka. Taimenpaikka on pyöreän kiven taakse jäävä syvä poreallas josta pudotin edelliskesänä komean taimenen. Tämän lauseen kerkesin sanoa kun tärähti ja pärskähti. Näin heti että taimenhan se siellä vääntää. Pienet kikkailut ja haavin porealtaasta n. 35cm, lihavan lampaanjokelaisen.
Tanen jälkeen jatkettiin laskua alaspäin. Koukutin pari alamitta harjusta kunnes saavuin kosken loppupäässä sijaitsevalle kuopalle. Kuopan haravointi tuotti tulosta ja mustaan streameriin tarttuin harjus joka vaikutti hieman paremmalta. Kohta kaivelin haavista leveäselkäisen 42cm pitkän harjuksen! Harjus oli isoin paaskoskelta saamani. Parit kuvat muistoksi kala takaisin jatkamaan uintiaan.
Operatiivisen tauon jälkeen kello alkoi näyttää puolta kahta ja suunnittelimme pois lähtöä, lähinnä siksi koska Jounilla on työvuoro aamulla. Poistulomatkalla mieleen juolahti vielä yksi mesta, mesta jossa kävimme viimeksi vuonna miekka ja kirves. Sillon kun oli vielä intoa tetsata risukossa ja repiä itseään poluttomalla polulla eteenpäin. Tänään oli kumminkin mottona "tositarkoituksella".
Saavuimme paikkaan joka näytti melko vaatimattomalle. Muutamia kivoja poteroita löytyi ja vesi virtasia ihan mukavasti. Jännitti. Viimeksi kun täällä käytiin niin saatiin hyvin harjuksia, seassa isojakin. Tarjosin pupat ja tinselin erääseen poteroon. Pinnassa räjähti ja tajusin heti että nyt. Vinkkasin Jounille ja hän tuli katsomaan. Vääntö päättyi onnellisesti ja n 45cm lampaanjoen oma päärynämaha köllötteli haavissa!
Jes! Kyllähän täällä näitä vielä ui. Poseeraus session jälkeen kala varovasti takaisin jokeen salakkapöydän ääreen. Mieliala alkoi olla huipussaan, mieleen muistuivat takavuodet kun pojankloppeina kierreltiin lampaanjokea yötä myöten. Hyvä on välillä verestää muistoja, miten lampaan kalastus onkin mukavaa. Kuvasta hehkuukin se yli kymmenen vuotta takaperin oleva pikkupoja onnellinen virne. Teimme vielä muutamia heittoja paikkaan ja saimme pikku harreja. Jouni pudotti vielä lopuksi jonkun mörön siimanpäästään, jota epäili saman kokoluokan taimeneksi tai harriksi mikä äsken haavissani kävi.
Kalastus aloitettiin noin klo 19 korvilla vestonkanavalta. Tarkoitus oli että kokeiltaisiin kirjolohta auringon vielä ollessa ylhäällä. Normaalista vestonkanavan toimintamallista poiketen kahlasin kanavan vastarannalle ja lähdin laskeutumaan alaspäin. Jouni laski normaalisti omaa rantaa, joten saatiin hyvin haravoitua alue molemmilta vinkkeleiltä. Kahluukamppeilla oli helppo keräillä perhoja ja uistimia puista sekä lirutella perhoja sellaisiin kohtiin johon "omasta" rannasta ei pääse liruttamaan. Tämän peliliikkeen ansiosta löysinkin monta uutta poteroa joita jatkossa hyödyntää. Vanhan sillan virran reunasta koukutin myös kirjolohen jota olisi ollut mahdotonta saada omasta rannasta. Kirjolohta oli joku käynyt haukkaamassa pyrstöstä, mikä lie peto ollut.
Laskimme tunteella vestonkavan loppuun mutta varmoja kirjohavaintoja ei enää tullut. Aikaa saatiin tuhrattua muutama tunti ja kello alkoi lähestyä 11. päätimme siirtyä paaskokselle.
Paaskoskelle saavuttaessa en kerenyt laittaa omia vapoja kasaan kun Jouni hihkaisee että kiinni on. Kompuroin rantaan ja näin kun kirbeli kesäisen laiskasti pyörähti pinnassa. Sen kummempia kummittelematta kala haaviin ja apina pois selästä. Molempien kirjot tuli minizonkkerilla jonka kehittelin nimenomaan lampaanjoen lämpimään veteen. Se on pelannut kieltämättä mainiosti.
Ilta alkoi paaskoskella hämärtää ja vaihtelin pupat kehiin. Lähdettiin laskeutumaan toinen toista puolta myllyn jälkeistä kivikkoa kokeillen kaikki hyvältä näyttävät paikat. Sain pupalla alamitta harjuksen ison kiven vierestä jonka jälkeen hihkasin jounille että kohta tulee se taimenpaikka. Taimenpaikka on pyöreän kiven taakse jäävä syvä poreallas josta pudotin edelliskesänä komean taimenen. Tämän lauseen kerkesin sanoa kun tärähti ja pärskähti. Näin heti että taimenhan se siellä vääntää. Pienet kikkailut ja haavin porealtaasta n. 35cm, lihavan lampaanjokelaisen.
Tanen jälkeen jatkettiin laskua alaspäin. Koukutin pari alamitta harjusta kunnes saavuin kosken loppupäässä sijaitsevalle kuopalle. Kuopan haravointi tuotti tulosta ja mustaan streameriin tarttuin harjus joka vaikutti hieman paremmalta. Kohta kaivelin haavista leveäselkäisen 42cm pitkän harjuksen! Harjus oli isoin paaskoskelta saamani. Parit kuvat muistoksi kala takaisin jatkamaan uintiaan.
Operatiivisen tauon jälkeen kello alkoi näyttää puolta kahta ja suunnittelimme pois lähtöä, lähinnä siksi koska Jounilla on työvuoro aamulla. Poistulomatkalla mieleen juolahti vielä yksi mesta, mesta jossa kävimme viimeksi vuonna miekka ja kirves. Sillon kun oli vielä intoa tetsata risukossa ja repiä itseään poluttomalla polulla eteenpäin. Tänään oli kumminkin mottona "tositarkoituksella".
Saavuimme paikkaan joka näytti melko vaatimattomalle. Muutamia kivoja poteroita löytyi ja vesi virtasia ihan mukavasti. Jännitti. Viimeksi kun täällä käytiin niin saatiin hyvin harjuksia, seassa isojakin. Tarjosin pupat ja tinselin erääseen poteroon. Pinnassa räjähti ja tajusin heti että nyt. Vinkkasin Jounille ja hän tuli katsomaan. Vääntö päättyi onnellisesti ja n 45cm lampaanjoen oma päärynämaha köllötteli haavissa!
Jes! Kyllähän täällä näitä vielä ui. Poseeraus session jälkeen kala varovasti takaisin jokeen salakkapöydän ääreen. Mieliala alkoi olla huipussaan, mieleen muistuivat takavuodet kun pojankloppeina kierreltiin lampaanjokea yötä myöten. Hyvä on välillä verestää muistoja, miten lampaan kalastus onkin mukavaa. Kuvasta hehkuukin se yli kymmenen vuotta takaperin oleva pikkupoja onnellinen virne. Teimme vielä muutamia heittoja paikkaan ja saimme pikku harreja. Jouni pudotti vielä lopuksi jonkun mörön siimanpäästään, jota epäili saman kokoluokan taimeneksi tai harriksi mikä äsken haavissani kävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti