Lampeilua

Aikaisempien syksyjen ohjelmaan on kuulunut lampikalastus ja tämä vuosi ei poikkea niistä. Korpilohen lampea ja myllysuvantoa on tullut ongittua lähes jokaisena vapaapäivänä. Ennen Korpilohen ja Myllysuvannon syyskarsintaa oli kirjolohien kalastus leivästi sanottuna haastavaa. Kalat olivat monesti koukutettuja ja elelivät ilmeisesti kesäaikana melkoisen niukalla ravinnolla. Uusien kalojen tultua meininki odotetusti muuttui ja uusien kalojen lisäksi myös vanhat kalat aktivoituivat ruokailemaan.

Aamu alkoi hieman kankeasti eikä oikeita tekniikoita heti alkuun löytynyt. Uittoa hidastamalla kumminkin alkoi perhoihin nakertaa ja sitä samaa nakerrusta kesti tasaiseen tahtiin koko päivän. Valkeat perhot pelasivat odoitetusti aamusta alkaen, iltapäivällä myös mustat alkoivat toimimaan. Jotenkin tuntui että vähemmän kimaltavat perhot saivat kalojen ottihalut nousuun ja perhot joissa oli jotain kimalletta saivat lipua rauhassa samassa litkassa. Eväkkäät kiertelivät penkan reunoja joten kovin pitkiä heittoja ei tarvittu.

Kalat olivat painoltaan kilon ja kahden väliin, osa todella virkeitä vetureita. Muutama kaloista oli todennäköisesti vanhempaa kaartia koska evät olivat parantuneet kasvatusaltaan puremista ja muotokin oli hieman solakampi. Saimme myös oheistuotteena muutaman pienen taimenen penikan. Jouni Spottasi polulta jonkun virittelemän pyydyksen joka koostui kolmesta perhosta jotka totesimme jäljittelevän kolmea tahnapalloa?

Lopuksi vielä kevennys. Unohdin kamerani edellisellä kerralla korpilohen laavulle. Sain sen muutaman päivän päästä takaisin ja siihen oli ilmestynyt kuva täyteläisestä suomalaismiehestä.