Kauden lopetus

Kahden harrastuksen loukussa oleminen tarkoittaa joka vuosi sitä, että kun metsästyskauden lähtölaukaus pamahtaa, romahtaa kalastusharrastus lähes olemattomiin. Tämä vuosi noudattaa sitä samaa kaavaa, kalaruoka on vaihtunut lihaksi.

Kumminkin viikkovapaalle mietitty metsästysreissu vaihtuikin aamuluvaksi Kärnään. Aate oli, että pitäähän se koskikalastuskausi käydä lopettamassa. Kyytiin lähti Hakolan Jouni, joka minut kalaan lähinnä sai provosoituakin.

Neljältä vieteriukkona ylös ja peugeotti kohti Kärnää. Kahdestaan saatiin aamulupa olla klo 12 asti ja sitten taas koski täyttyisi sitä rataa sunnutai-iltaan.

Setit kasaan ja hommiin. Toiseen valitsin pupat ja nymfin ja toiseen taas pistin pikku tinselin singlenä.
Laskin suvannon yläpuoleisen virran, josta tinseliin tarttui n. 35cm harjus. Harri kasvamaan ja lasku loppuun, hiljaista piteli. Jatkoin suvannon alapään niskalle ja Jouni kokeili sillan alapuolta. Niskalla pyörähti taimen mutta ei halunnut tinseliä. Laskin niskan sekä virran läpi, sillan jälkeen tinseliin tärähti hieman alle 40cm taimen. Tapahtuman jälkeen käytiin kokeilemassa vanhan voimalaitkoksen jälkeinen virta, ei hipasuakaan.

Palasin niskalle missä taimen pyörähti ja vaihdoin pupat kehiin. Muutama heitto ja siima stoppasi, vapa pystyyn ja kiinni oli! Muutaman spurtin jälkeen yritin haavia kalaa, mutta ei onnistunut. Kala säikähti ja karkasi koskeen. Olin jo varma, että sinne meni, mutta sain kumminkin ohjattua kalan kiven taakse akanvirtaan ja siitä pussiin. Taimen oli uroskala ja ihan syötävän kokoinen. Mitta näytti 51cm.

Kala kyytiin ja uudestaan suvannon yläpään virran kimppuun. Laskin virtauksen läpi pupilla yhtä pientä tärppiä lukuunottamatta ilman kalahavaintoja. Jouni tuli suvannon päähän ja huikkasin, että lähetäämpä katsomaan niskaa uudestaan.

Aloin suu vaahdossa vaahtoamaan Jounille, että nyt ois pintaperhon paikka niskalla. Selittelin, että kuinka hienoa olisi saada pintaperholla iso taimen. Nimittäin, vaikka perhokalastus harrastus on ollut lähellä sydäntäni jo melkoisen pitkään, puuttui minulta mitallinen pintaperho taimen. Nyt päätin poistua mukavuusalueelta (pupa,larva,tinseli) ja kokeilla pinturikalastusta pitkästä aikaa. Katsoin perhorasiat läpi ja tietenkin oma pinturirasia oli autolla. Onneksi avuliaana Aatuna Jouni antoi pintureitaan lainaan. Pienen valinta prosessin jäkeen päädyin nro 14 sidottuun runkohäkiläiseen pinturiin.

Kahlasin niskan keskelle ja huomasin, kuinka pinnassa taas molahti. Syke nousi sataan hetkessä ja tarjoilin pinturia tuikin läheisyyteen. Muutaman vapaan uiton jälkeen kokeilin viistättää perhoa ja silloin alkoi tapahtua. Vana seurasi niskalla viistävää pinturia ja komea taimen haki sen pinnalta. Hihkaisin ilosta. Kala syöksyi niskalla mutta tällä kertaa sain sen pidettyä myös siinä. Hetken kuluttua havas kastui ja ensimmäinen pintaperhokala köllötti haavissa. Varsin mallikas oli myös tämä kaveri 52cm.

Koskelle pysähtyi pari Hollantilaista turistia, joitten kanssa smaltalkkasin lontoon murteella. Ihailivat perhokalastuksen tarkkuutta ja heittojen sulavuutta, ottivat muutaman kuvan kalastuksesta ja saaduista kaloista. "Häv ja self a fain meal!" ukko veisteli.

Kello alkoi kolkutella puolta päivää ja kalat alkoivat ilman lämmetessä pintoa suvannossa, tietty siellä keskikohdalla minne ei millään opilla yletä. Koukutin vielä kumminkin kalaisalta niskalta vielä yhden +40cm taimenen. Keräsin vielä laavun ympäristöstä pussillisen karvarouskuja, ja niin saalis oli lähestulkoon täydellinen.

Hyvin luotti kauden viimeinen koskikalastuskerta. Toki voi olla, että jos oikein innostun, niin käyn jossain koskipaikassa missä rauhoitukset ei pure. Lampikalastus painoitteista kalareissut kumminkin ovat ennen jäitten tuloa. Pakko vielä sen verran leurottaa, että ei jättäneet Viitasaaren kosket tänä vuonna kertaakaan kalatta. ;)

Tositarkoituksella

Sanasta lampaanjoki tulee monelle nykypäivänä automaattisesti mieleen pullalohien ongintaa nappaskengissä meininkimallia "kylänmies" eli kaikki kirjolohet kyytiin ennenkun joku toinen kerkeää. Sen ei pitäsi olla niin, koska pienellä panostuksella pielaveden hienosta purosta voi saada aikaan todella laadukasta kalastusta.

Itsekkin on tullut syyllistyttyä kyseiseen toimintamalliin turhankin usein, ei vaan muka ole kiinnostanut kastella kahluuhousuja ja olla myöhään. Nyt tähän toimintamalliin oli tulossa muutos, mietin ja otin yhteyttä Hakolan Jouniin. Kaveria ei tarvinnut montaa kertaa houkutella, joten yöisku lampaalle kahluukamppeet mukana toteutettaisiin.

Kalastus aloitettiin noin klo 19 korvilla vestonkanavalta. Tarkoitus oli että kokeiltaisiin kirjolohta auringon vielä ollessa ylhäällä. Normaalista vestonkanavan toimintamallista poiketen kahlasin kanavan vastarannalle ja lähdin laskeutumaan alaspäin. Jouni laski normaalisti omaa rantaa, joten saatiin hyvin haravoitua alue molemmilta vinkkeleiltä. Kahluukamppeilla oli helppo keräillä perhoja ja uistimia puista sekä lirutella perhoja sellaisiin kohtiin johon "omasta" rannasta ei pääse liruttamaan. Tämän peliliikkeen ansiosta löysinkin monta uutta poteroa joita jatkossa hyödyntää. Vanhan sillan virran reunasta koukutin myös kirjolohen jota olisi ollut mahdotonta saada omasta rannasta. Kirjolohta oli joku käynyt haukkaamassa pyrstöstä, mikä lie peto ollut.

Laskimme tunteella vestonkavan loppuun mutta varmoja kirjohavaintoja ei enää tullut. Aikaa saatiin tuhrattua muutama tunti ja kello alkoi lähestyä 11. päätimme siirtyä paaskokselle.

Paaskoskelle saavuttaessa en kerenyt laittaa omia vapoja kasaan kun Jouni hihkaisee että kiinni on. Kompuroin rantaan ja näin kun kirbeli kesäisen laiskasti pyörähti pinnassa. Sen kummempia kummittelematta kala haaviin ja apina pois selästä. Molempien kirjot tuli minizonkkerilla jonka kehittelin nimenomaan lampaanjoen lämpimään veteen. Se on pelannut kieltämättä mainiosti.

Ilta alkoi paaskoskella hämärtää ja vaihtelin pupat kehiin. Lähdettiin laskeutumaan toinen toista puolta myllyn jälkeistä kivikkoa kokeillen kaikki hyvältä näyttävät paikat. Sain pupalla alamitta harjuksen ison kiven vierestä jonka jälkeen hihkasin jounille että kohta tulee se taimenpaikka. Taimenpaikka on pyöreän kiven taakse jäävä syvä poreallas josta pudotin edelliskesänä komean taimenen. Tämän lauseen kerkesin sanoa kun tärähti ja pärskähti. Näin heti että taimenhan se siellä vääntää. Pienet kikkailut ja haavin porealtaasta n. 35cm, lihavan lampaanjokelaisen.

Tanen jälkeen jatkettiin laskua alaspäin. Koukutin pari alamitta harjusta kunnes saavuin kosken loppupäässä sijaitsevalle kuopalle. Kuopan haravointi tuotti tulosta ja mustaan streameriin tarttuin harjus joka vaikutti hieman paremmalta. Kohta kaivelin haavista leveäselkäisen 42cm pitkän harjuksen! Harjus oli isoin paaskoskelta saamani. Parit kuvat muistoksi kala takaisin jatkamaan uintiaan.

Operatiivisen tauon jälkeen kello alkoi näyttää puolta kahta ja suunnittelimme pois lähtöä, lähinnä siksi koska Jounilla on työvuoro aamulla. Poistulomatkalla mieleen juolahti vielä yksi mesta, mesta jossa kävimme viimeksi vuonna miekka ja kirves. Sillon kun oli vielä intoa tetsata risukossa ja repiä itseään poluttomalla polulla eteenpäin. Tänään oli kumminkin mottona "tositarkoituksella".

Saavuimme paikkaan joka näytti melko vaatimattomalle. Muutamia kivoja poteroita löytyi ja vesi virtasia ihan mukavasti. Jännitti. Viimeksi kun täällä käytiin niin saatiin hyvin harjuksia, seassa isojakin. Tarjosin pupat ja tinselin erääseen poteroon. Pinnassa räjähti ja tajusin heti että nyt. Vinkkasin Jounille ja hän tuli katsomaan. Vääntö päättyi onnellisesti ja n 45cm lampaanjoen oma päärynämaha köllötteli haavissa!

Jes! Kyllähän täällä näitä vielä ui. Poseeraus session jälkeen kala varovasti takaisin jokeen salakkapöydän ääreen. Mieliala alkoi olla huipussaan, mieleen muistuivat takavuodet kun pojankloppeina kierreltiin lampaanjokea yötä myöten. Hyvä on välillä verestää muistoja, miten lampaan kalastus onkin mukavaa. Kuvasta hehkuukin se yli kymmenen vuotta takaperin oleva pikkupoja onnellinen virne. Teimme vielä muutamia heittoja paikkaan ja saimme pikku harreja. Jouni pudotti vielä lopuksi jonkun mörön siimanpäästään, jota epäili saman kokoluokan taimeneksi tai harriksi mikä äsken haavissani kävi.

Kella 12.6

Jep jep, ajelinpa anoppilasta kuudeksi kellaan kalaan, ensimmäistä kertaa tälle kesää. Kaverikseni tuli Ismo "Ike" Tolonen Kuopion pihkanmäeltä joka on vannoutunut kellalla kalastaja. Ennakko infon mukaan viikonloppuna oli taimenta tullut ihan hyvin ja laavun uudessa päiväkirjassakin oli joitain kalamerkintöjä. Tosin ennen meitä poistuneet kalastajat eivät ilmeisesti olleet saaneet kuin pikku taimenia jos päiväkirjaan oli uskominen.

Vehkeiksi valitsin kymöllä hyvin toimineen kultatinseli-musta yhdistelmän ja toiseksi setiksi larvat. Laskin ensimmäisen laskun tinselipelillä ja siihen kävikin taimen tökkäämässä kosken "keski" kiven kupeessa. Nopean ensimmäisen laskun jälkeen vaihdoin larvat ja aloin niskalta uuden kierroksen. Jotenkin tuntuma puuttui ja puolessa välissä laskua sain larvasetin pirunmoiselle solmulle. Hetken sitä selviteltyäni hajosin päätin katkoa perukkeen. Ohensin peruketta ja vaihdoin pupan, uppoperhon ja nymfin peliin. Liike kannatti ja jo ensimmäisellä laskulla tärähti 41cm taimen. Illan mittaan sain pintakalvolitkaani monia tapahtumia ja kalat näyttivät olevan aivan rantavesissä.

Pilvisen kelin johdosta iltakin hämärtyi ja vaihdoin tinseli-musta yhdistelmän kehiin. Kosken keski osasta sain kaksi +40cm kalaa aivan peräkkäisillä heitoilla. Tällä kertaa musta kalat napsuivat mustaan, tinselin lipuessa hiljaisuudessa, liekkö myterä keli vaikuttanut siihen. Edellisellä kymön reissulla nimittäin oli tilanne toisinpäin ja silloin oli kirkas keli.

Session kokonais saldo oli 5 haavissa käytettyä taimenta (40-43cm), kaksi karkuutusta ja paljon tärppejä. Iken saldoksi jäi kiperä karkuutus hotspot kiven edestä. Tästä on hyvä jatkaa, tälle keväälle viitasaaren kosket on olleet suosiolliset ja joka reissuun on sisältynyt enemmän tai vähemmä tapahtumia. Seuraavaan reissun pääsee heittämään vasta parin viikon päästä koska pitää lähteä emätää ulkoiluttamaan juhannusviikoksi etelään.

Perus

Käytiin destruction-boyn ja koutsin kanssa lyhyen luvan verran lirkkimässä kymöllä. Lisäksi kalassa oli Kokkolasta muuan herrasmies virveleineen. Ennuste oli luvannut ukkospuuskia keskisuomen seudulle ja sitähän se lähes koko luvan ajan olikin. Taisi peräti viisi eri puuskaa mennä kymön yli ja vettä tuli välillä melko railakasti. Alku jännityksen lauettua porukka killui keskellä koskea vaikka salamat löi yläpuolella. "Salamat lyö teidän vapoihin ja työ kuolette". Urbaania legendaa sanon minä ;).

Kalastuksellisesti kymö tarjosi aika perus kesäkauden settiä. Niska alue oli sorkittu jumiin ja sillan yläpuolen ottipaikoilla oli vain taimenen penikoita. Sillan alapuololella kumminkin oli paremman kokoista kalaa. Ensin alkuillasta sain larvalla "ylläri" kirjon ja myöhemmin illalla kultatinselillä 43cm taimenen. Alhaalta tuli myös kauden ensimmäinen karkuutus, ah miten ihanalta se tuntuikaan. Jounilla oli myös paremman kalan havainto alhaalla joka päättyi tapsin katkeamiseen.

 

 

Illan hämärtyessä kaloja alkoi valua järveltä päin niskalle, seassa kunnon köllyköitä. Esittivät muutamia kunnon ilmaloikkia ja delffiini hyppyjä. Näihin kaloihin ei päästy sen lähempää käsiksi. 

Mustiin veti illalla, ihan kuin syksyllä

Kärnän uimamaisterit

Otsikko viittaa yhtälöön: korkea vesi, kova virta & turha holoventaminen. Nämä kun yhdistyy, on hyvä olla varavaatteet mukana. Tänään oli taas näitä reissuja: hyvin lähtee, aallon pohjalta allon harjalle.
Tolohakkeiden iskuryhmään kuului tänä aamuna minä, Läse, Tuho, Vartiainen ja lohi-Hotti.
Homma alkoi meikäläisen kohdalla niinkin loistavasti, että kerkesin heittää ehkä viisi heittoa, jonka jälkeen kaaduin sillan niskalla koskeen suoraan selälleen. Voin valaista, että vesi ei ole kovinkaan lämmintä.
Kyllä muuten v*tutti ja ei muuta kun heti kärkeen tekemään tulia ja vaatteita kuivattelemaan. Meinasin jo murtua ja lähteä nykimään, mutta onneksi tutkin vaatetilannetta ja sain kasattua suht kuivat vehkeet itselleni.

Uimareissun jälkeen tutkailin tilannetta ja tulin siihen tulokseen, että vettä on koskessa melkoisen topakasti. Virittelin uppokutosen pintasiimojen tilalle ja painotin vielä peruketta lyjyllä. Peliliike toimi ja suvannon päästä tärähti pulska 46cm taimen.

Kalan jälkeen käytiin Timon kanssa tutkimassa yläkertaa, mutta sieltä ei mitään varmaan tapahtumaa saatu. Sivu-uoman ylityksen yhteydessä oli sitten Timon vuoro uida ja taas saatiin todiste miksi en pidä lompakoita yms. tärkeitä kamppeita puron varressa mukana. 

Pelipaikkoo

Tappilihan paistosession jälkeen suuntasin vanhan voimalaitoksen alapuolelle, järven suulle. Ronkin siellä larvoilla virtaa harjusten toivossa, mutta ei nykinyt. Vaihdoin uppovehkeet ja muutaman lirutuksen jälkeen tärähti. Varsin mallikkaan väännön jälkeen 40cm läski, rasvaevällinen taimen kävi haavissa kuvauttamassa itsensä. jesjes.. Loppuliu'usta sain vielä kaksi tärppiä, mutta kiinnitys jäi ontumaan. 

Kalalupa alkoi olla loppupuolella ja lähdin laavulle päin, kun spottasin Harri "Lohi" Hotin sillan toisella puolella jotain säätämässä. Kalaahan se siellä mittaili ja ensimmäinen mittataimen oli tosiasia. Kyllä oli naama messingillään. Lopuksi vielä yksi sankareista kompuroi kosken kivikossa mahalleen, toivottavasti kännykkä pelaa vielä. Ei oo pojat päissään vaan on liukkaat kengät.

Vaikeat sunnuntait

Sunnuntait ovat korttikoskilla aina hankalia. Kalamiehet paiskovat perjantai-lauantai välit lätkää, lippaa ja perhoa koskeen naamat punaisena. Kahlaus-spesialistit rynnivät virtoja ristiin rastiin niin, että mura ja pikkukivet lentää. Tämä vaikuttaa vedeneläviin usein sillä tavalla, että syömähalut ovat täysin nollassa.

Eikä tämäkään sunnuntai poikennut normaalista. Luvan alkumetreillä Timo koukutti 45cm taimenen niskalta streamerilla, jonka jälkeen parhaimmilla pelipaikoilla ei luvan aikaan ollut mitään sutinaa.

Kalastelin parisen tuntia erilaisilla pikkukalajäljitelmillä ja liitseillä saamatta minkään mallisia tapahtumia. Ahventa nousi koskeen pieninä parvina koko ajan, mutta isommat perhot ei pelanneet. Oli aika käyttää koodeja ja rakentaa vaikeiden tilanteitten nymfilitka. Peliliike toimi ja niskan murtumakohdasta läsähti kala joka oli 42cm pitkä. Selvästi tankanneen näköinen pilkkukylki.

Tämän tilanteen jälkeen kalakontaktit jäivät "läheltäpiti" ja "tärppi" osastoon, eikä niistä sitten sen enempää. Virppamiehetkin ovat heränneet, joka näkyi kuvassa siten, että joka toisen kiven kyljessä pilkotti mepsi tai vastaava. Niin, ja paikka oli tuttu ja turvallinen Kymö.

.

Lampadan avaus

Lampaanjoki kauden avaus. Paaskoskella käytiin heittämässä muutama heitto ja paistamassa makkaraa. Vesi melkoisen korkealla mutta suhteellisen kirkasta. Jonkun verran särkeä ja muuta pikkukalaa noussut jokeen.

Lampaanjoen sivuilta facebookissa voi käydä katsomassa kalasaaliit ynnämuut jutut joita päivittelee ahkerimmat joella kävijät. https://www.facebook.com/pages/Lampaanjoki/160061510723462